Lahteen saatiin uusi tohtori, kun diplomi-insinööri Tero Rantalan (LUT-yliopisto) tuotantotalouden alaan kuuluva väitöskirja Operational level performance measurement in university-industry collaboration (Yliopistoyhteistyön operatiivisen tason suorituskyvyn mittaaminen) tarkastettiin 12.12.2019. Tutkimus pureutuu siihen, kuinka yhteistyöhankkeiden tavoitteiden toteutumista seurataan. Keskeisenä johtopäätöksenä on, että vaikka yliopistojen ja yritysten välisistä hankkeista ollaan yhä kiinnostuneempia, kattavia työkaluja niiden suorituskyvyn mittaamiseen ei juuri kehitetä tai käytetä.

Tuotantotalouden alaan kuuluvan tutkimuksen väitöstilaisuus pidettiin Lahden Musiikkiopiston tiloissa. Vastaväittäjinä toimivat professori Jukka Pellinen Jyväskylän yliopistosta ja professori Petri Suomala Aalto yliopistosta. Kustoksena toimi professori Hannu Rantanen LUT-yliopistosta.

Rantala on ollut Lahden alueella näkyvä tutkija jo pitkään. Hänen yhteistyöverkostonsa ulottuvat tiedeyhteisön lisäksi vahvasti myös paikallisiin yrityksiin. Hiljattain Rantala toimi mentorina Lahti Venture Programissa, missä opiskelijaryhmät etsivät ratkaisuja yritysten heille heittämiin haasteisiin. Koko syksyn kestänyt ohjelma päättyi vain päiviä ennen Rantalan väitöstilaisuutta, joten kiirettä on varmasti pitänyt. Esitimme tuoreelle tohtorille muutaman kysymyksen väitöskirjatyöstä ja ajatuksista tulevaisuuden suhteen.

 

Mikä sinua erityisesti kiinnosti tutkimuksesi aiheessa, kun aloitit väitöskirjatyön ja onko tämä muuttunut työn edetessä?

– Ensimmäinen mielenkiinnon kohde, joka sai kiinnostumaan väitöskirjatutkimuksen aiheesta, oli havainto siitä, että yliopistoyhteistyön arviointiin ja suorituskyvyn mittaamiseen ei tuntunut löytyvän käytännön tasolla menetelmiä ja työkaluja. Erityisesti yliopistoyhteistyön muotona toteutettavien tutkimus- ja kehityshankkeiden suorituskyvyn mittaamiseen tuntui olevan toteutettuja ratkaisuja tarjolla varsin niukasti. Asetelma ei ole merkittävällä tavalla muuttunut työn edetessä. Yhteistyöhankkeiden arviointia toki kehitetään ja päivitetään, mutta tämä työ on useasti kuitenkin rahoitusohjelmalähtöistä ja käytännön mittaamisen tasolle asti päätyy yleensä yksittäisiä mittareita, jotka painottavat arviointia rahoitusohjelmien tavoitteiden suuntaan.

 

 Onko tutkimuskentälläsi tapahtunut työn aikana sellaisia muutoksia, jotka ovat muuttaneet omaa näkökulmaasi tai jotka ovat vieneet tutkimustasi uusiin suuntiin?

– Ei merkittävällä tavalla. Muutosta on tapahtunut ehkä siinä mielessä, että väitöskirjatyön loppupuolella yliopistojen yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen arviointi ja mittaaminen on alkanut nousta useammin keskustelujen aiheeksi eri forumeissa. Tämä ei kuitenkaan ole vaikuttanut omaan näkökulmaani, ennemmin vahvistanut sitä näkemystä, että tutkimuksen kohteena olevaa aihepiiriä on tärkeää tutkia ja kehittää.

 

Onko tutkimuksesi kohdannut kritiikkiä ja/tai oletko joutunut puolustamaan tutkimustasi väitöskirjatyön aikana? Mikäli kyllä, niin millaisia vinkkejä antaisit niille väitöskirjaansa työstäville, jotka miettivät miten suhtautua keskeneräisen työnsä saamaan kritiikkiin?

– En ole kohdannut väitöskirjaani kohdentuvaa kritiikkiä tai joutunut puolustamaan sitä väitöskirjatyön aikana. Ennemmin palaute on ollut kannustavaa ja rohkaisevaa.

Väitöskirjaa työstäville voisin kuitenkin antaa vihjeeksi sen, että kertokaa väitöskirjan aiheesta ja siihen liittyvästä tutkimuksesta jo väitöskirjatyön aikana. Se antaa arvokasta palautetta, jonka pohjalta on mahdollista pohtia ja tarkastella tutkimusta.

 

 Mistä tutkimustuloksistasi olet erityisen ylpeä ja mitkä koit yllättäviksi? Kenen kannattaisi perehtyä väitöskirjaasi?

– Väitöskirja tarjoaa lisää ymmärrystä kaikille yliopistoyhteistyöstä kiinnostuneille, erityisesti yliopistojen ja muiden yhteiskunnallisten organisaatioiden välisten tutkimus- ja kehityshankkeiden parissa työskenteleville. Tällaisia tahoja ovat esimerkiksi yritysten ja julkisten organisaatioiden edustajat, rahoittajien edustajat sekä korkeakoulujen toimijat (projektipäälliköt, tutkijat, professorit). Edelleen väitöskirjatyön tulokset tarjoavat lisää tietoa ja ymmärrystä myös päättäjille.

 

 Mitä seuraavaksi?

– Tulen jatkamaan tutkimusta ja kehittämistyötä aihepiirin parissa. Erityisesti kiinnostaa suorituskyvyn mittaamisen kulttuurin ja käytännön kehittäminen yliopistoyhteistyön arviointiin operatiivisella tasolla. Lisäksi operatiivisen tason suorituskyvyn mittaamisen kytkeminen osaksi yliopistojen strategisen tason mittaamista on aihealue, jossa riittää väitöskirjan tulosten perillä tutkittavaa ja kehitettävää.

 

Rantalan väitöskirjaan voit tutustua täällä.