Akateemikko Ilkka Niiniluoto vieraili pitkästä aikaa Lahdessa Tiedepäivän illassa juhlapuhujana. Lahti on hänelle tuttu ja mieluisa paikka jo parinkymmenen vuoden takaa Päijät-Hämeen kesäyliopiston tieteellisenä rehtorina ja sittemmin Palmenian johtokunnan puheenjohtajana.

Valeuutisia ja vaihtoehtoisia tosiasioita

Akateemikko Ilkka Niiniluoto aloitti Lahden tiedepäivän iltajuhlassa puheensa käsitteellä ’post truth’, jolla yleisesti viitataan nykyiseen totuuden jälkeiseen aikaan. Ilmiön taustalla Niiniluoto näkee Britannian brexit-äänestyksen ja Donald Trumpin valinnan Yhdysvaltojen presidentiksi sekä toisaalta Venäjän kommentit Krimin valtauksesta, lentokoneturmasta tai GBS-häirinnästä. Kaikissa näissä tapauksissa sosiaalinen media on välittänyt valheellisia viestejä.

Niiniluoto nostaa myös Trumpin itse käyttämän ilmauksen ’fake news’, valeuutiset, jolla Trump tarkoittaa muun muassa CNN:n hänestä kertomia asioita. Toinen Trumpin yhteyteen liitettävä käsite on ’alternative fact’, vaihtoehtoinen tosiasia, jolla presidentin toimia selitetään ja jonka saksalaiset kielitieteilijät ovat valinneet vuoden 2017 ‘epäsanaksi’. Filosofi Harry Frankfurt puolestaan on pamfletissaan erottanut valheesta käsitteen ’bullshit’, jolla ei niinkään pyritä pettämään tai huijaamaan vastaanottajaa vaan paetaan tyhjän jauhamiseen ja kielellä leikittelyyn.

Niiniluoto antaa arvoa hyvälle taiteelle, fiktiolle ja viihteelle, jotka parhaimmillaan tarjoavat totuudellista informaatiota maailmasta, elämästä ja ihmisestä sekä virkistävät ajatteluamme.

– Sitä ei tuo Tosi -TV:n tekonäytelty vihoviimeinen ohjelmatyyppi, hän kiteyttää.

Valheiden ja vihapostin viemäri

Totuudenjälkeisyys tarkoittaa Oxfordin englanninkielen sanakirjan mukaan “olosuhteita, joissa objektiiviset faktat vaikuttavat yleiseen mielipiteeseen vähemmän kuin tunteisiin ja henkilökohtaisiin vakaumuksiin vetoaminen”.

– Totuuden vastakohta ei ole tunne tai mielipide vaan epätotuus, valhe, virhe, korostaa Niiniluoto.

Totuuden jälkeisellä ajalla valehteleminen on yleistynyt. Somesta on tullut valheiden ja nimettömän vihapostin viemäri. Tietoisesti levitettävät valheet ovat saaneet merkittävän roolin, kun internet on antanut mahdollisuuden tarkistamattoman tiedon levittämiseen. Sosiaalinen media tukee virheellisen tiedon välittämistä, ihmisten harhaanjohtamista ja hallitsemista väärällä tiedolla. Hämmentävää on, että vaikka Trumpin on laskettu suoltavan keskimäärin kuusi valhetta päivässä, se ei silti heikennä hänen asemaansa.

– Syntyy kuplia, joissa ihmiset torjuvat sellaista tietoa tai informaatiota, joka on vastakkaista heidän pinttyneille uskomuksilleen ja käsityksilleen, selittää Niiniluoto.

Niiniluoto viittaa myös niin sanottuun balanssiharhaan, jossa esimerkiksi television julkisessa paneelissa rinnakkain saman arvoisina esitetään asiantuntijan tutkittu tieto ja maallikon mutu-näkemykset.

Aristoteleesta Kantiin

Totuus, rehellisyys ja valehteleminen ovat kiinnostaneet filosofeja ja teologeja aina antiikin ajoista nykypäivään. Eri uskonnot ovat rakentaneet omia teorioitaan ja pyhiä opinkappaleitaan totuudesta. Jo vanhan testamentin kahdeksannessa käskyssä sanotaan “Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi”. Myös sotapäälliköt ja poliitikot ovat aina olleet kiinnostuneita totuuden ja valheen problematiikasta. Esimerkiksi progandan keinoja on käytetty vihollisen hämäämiseksi kautta aikojen.

Platon korotti totuuden kolmanneksi hyveeksi hyvyyden ja kauneuden rinnalle. Aristoteles näki rehellisyyden jalona ja kiitettävänä hyveenä. Kant piti yhtenä kuolemansyntinä toisesta ihmisestä vahingoittamisen tarkoituksessa levitetyt pahansuopaiset valheet.

Science Wars

Niiniluoto muistuttaa, että myös filosofien on syytä katsoa peiliin. Erityisesti hän viittaa Ranskassa 1980-luvulla alkaneeseen postmodernistiseen filosofiseen suuntaukseen. Sen mukaan maailma on pirstoutunut hajanaisiksi kielipeleiksi tai nähdään pelkkänä sosiaalisena konstruktiona. Suuntauksen myötä haluttiin luopua yhtenäisistä arvoista ja hylätä totuuden käsite.

Suuret kertomukset julistettiin kuolleiksi, arvonihilismi ja metodologinen anarkia valtasivat alaa. Niiniluoto näkee murroksen politiikassa ja mediassa johtuvan osittain tällaisista ideologisista virtauksista, jotka ovat osaltaan nousseet filosofian sisällä.

Realismin kannattajien ja postmodernien kulttuurintutkijoiden ristiriidat kärjistyivät 1990-luvulla tieteiden väliseksi sodaksi, Science Wars. Niiniluoto osallistui skismaan teoksellaan Totuuden rakastaminen (2003), jossa hän haluaa palauttaa totuudelle sen ansaitseman kunnioituksen. Teoksen esseissä hän puolustaa kriittisen tieteellisen realismin periaatetta ja arvostelee erilaisia relativistisia, konstruktivistisia ja postmodernistisia käsityksiä.

Valistuksen perinne

Niiniluodon mielestä tuskin koskaan olemme eläneet varsinaista totuuden aikaa, mutta meillä on ollut totuuden ihanne uuden ajan valistuksen opeista lähtien. Valistuksen keskeisiä ajatuksia oli, että ihmisen on päästävä harhakäsityksistään ja taikauskostaan eroon tutkimuksen ja tieteen avulla. Tutkitun tiedon nähtiin valaisevan pimeää maailmaa.

Erityisesti tiede ja journalismi ovat sitoutuneet tämän ihanteen hengessä etsimään totuutta.

– Etsitään ja välitetään totuudenmukaista tietoa. Jos erehdytään, niin korjataan. Tiedon etsiminen ja oikean tiedon välittäminen on ollut keskeinen osa länsimaista demokraattista järjestelmää, painottaa Niiniluoto.

Tiede itseään korjaavana menetelmänä on luotettavin tapa saada tietoa maailmasta, sanoo Niiniluoto. Hän pitää Suomen tilannetta kohtalaisen hyvänä. Tiede on kyennyt ylläpitämään rehellisyyttä ja reiluutta koskevat eettiset periaatteensa. Vuonna 1991 perustettu Tieteen eettinen neuvottelukunta ja mediassa levinnyt faktojen tarkistamisen käytäntö ovat tukemassa tieteen ja journalismin uskottavuutta Suomessa.

Valheella lyhyet jäljet

Niiniluoto muistuttaa, että totuuden ihanne on joutunut vaakalaudalle eikä kyse ole mistään vaarattomasta muoti-ilmiöstä, vaan koko valistuksen perinne on uhattuna. Valheesta kiinni jäämisestäkään ei enää ole automaattisesti seuraamuksia.

Tieteen, yliopistojen ja korkeakoulujen tehtävä on taistella totuuden puolesta, jotta ei luisuta välinpitämättömyyteen. Yliopistot, korkeakoulut ja vastuullinen journalismi ovat Niiniluodon mukaan totuuden kunnioituksen linnakkeita.

Esimerkiksi hän ottaa ilmaston muutoksen, jossa valheilla ja tosiasioiden kieltämisellä saattaa olla hyvin tuhoisat seuraukset. Siksi tarvitaan laajaa yleissivistystä, medialukutaitoa ja kriittistä ajattelua torjumaan näitä valheita. Yksittäisen kansalaisen vastuulle jää valita päättäjiksi viisaita ja rehellisiä ihmisiä. Filosofeja tarvitaan totuuden käsitteen selkiyttämiseen ja sen arvon palauttamiseen.

Niiniluoto on useissa rooleissa saanut seurata Lahden kehityskaarta. Hänen mielestään Lahdessa osataan – on aina osattu – panostaa tärkeisiin asioihin: tieteeseen ja sivistykseen.

Anja Kuhalampi