Kaupunkiympäristöt kiehtovat estetiikan tutkija Sanna Lehtistä. Jatkuvan kaupungistumisen aikana Lehtinen tutkii kuinka ihmiset kokevat urbaanin ympäristön. Miten mielikuvat kaupungista toteutuvat arjessa? Millainen kaupunki on esteettisesti kestävä ja miten sellaisia tehdään?

Kaupunki on monitasoinen, jatkuvassa liikkeessä oleva kokonaisuus. Näkökulmia sen tarkasteluun on lukuisia, joten monitieteisyys istuu hyvin kaupunkitutkimukseen. Lehtinen onkin löytänyt akateemisen kotinsa oppiainerajat ylittävää yhteistyötä tekevästä Helsingin yliopiston Kestävyystieteen instituutista (HELSUS), jossa hän toimii tutkijatohtorina. Vuonna 2018 toimintansa aloittaneeseen instituuttiin affilioituu yli 300 tutkijaa.

– HELSUS on seitsemän tiedekunnan yhteinen, monitieteinen projekti. Maailmaltakaan ei löydy montaa vastaavaa esimerkkiä tässä mittakaavassa.

Lehtinen innostui estetiikasta tutustuttuaan siihen lukiossa. Alassa vetosi mahdollisuus yhdistellä taidetta, ihmisen kokemusta ja historiatietoista humanistista ajattelua. Kiinnostus kantoi yliopistoon ja tutkijan uralle asti.

Työ tutkijana on ollut erilaista kuin Lehtinen opintojensa alkuvaiheessa kuuli sen olevan. Tutkijankuvan murros mietitytti jo opiskeluaikana ja viimeistään tutkimusjohtamisen kursseilla Lehtinen huomasi, ettei ole ajatustensa kanssa yksin. Norsunluutornin rippeet olivat jäämässä eiliseen ja teoriapainotteistenkin alojen tutkijoilta odotetaan nyt verkostoitumista, yhteistyötä ja tiedon jalkauttamista. Moneen kurkottava työnkuva tuntuu Lehtisestä luontevalta.

– Tutkijan työtä voi verrata yrittäjän työnkuvaan. Työ on haastavaa mutta palkitsevaa, enkä ole edes miettinyt alan vaihtamista.

– Kaiken opetuksen, tutkimuksen, vierailujen ja projektien yllä yhteisinä teemoina ovat edelleen estetiikka ja kaupunkiympäristö. Tämä vie kokonaisuutta eteenpäin ja jäsentää sitä.

 

Kaupunkikuvan pinnan alle

Estetiikan tutkimusalue voi olla vaikeasti hahmotettava. Kaupunkiestetiikan tapauksessa Lehtinen tarjoaa tulokulmaksi jaottelua pintatason ja syvemmän tason estetiikkaan.

Pintatason estetiikassa ollaan kiinnostuneita näkyvästä eli siitä mikä on kansantajuisestikin helppo mieltää estetiikan alueeksi: arkkitehtuurista, näkymistä, kaupunkibrändin näkökulmista ja turistin katseesta.

Lehtinen kertoo, että viime aikoina on ollut esillä syvemmälle kaivava estetiikan suuntaus, jossa visuaalisen kokemuksen sijaan mielenkiinto kohdistuu ihmisten arkeen, kokemuksiin ja rutiineihin. Miten kaupunkia käytetään ja miten kaupungin rakenteet tukevat kokemusta?

– Pintatason voi mieltää olevan wow-estetiikkaa ja syvä taso rakentaa arjen laatua hiljaisemmin. Yhdessä ne muodostavat kokonaisuuden ja molempia tarvitaan.

Omassa tutkimuksessaan Lehtinen on halunnut nostaa esille näiden tasojen välistä vuorovaikutusta ja keskustelua. Monesti kokemuksen ja kaupunkikuvan välillä on ristiriitoja, mikä näkyy esimerkiksi kaupungin sisällä liikkuessa. Kaupunkilaisen arki pyörii pitkälti samojen paikkojen ympärillä ja vierailu erilaiseen kaupunginosaan voi aiheuttaa suurtakin vierauden kokemusta.

Nyt Lehtinen työskentelee kaksivuotisessa tutkimusprojektissa esteettisen kestävyyden parissa. Hän kehittää käsitettä ja etsii tapoja soveltaa sitä kaupunkiympäristön kokemiseen. Käsite itsessään on tuore, mutta on jo osoittautunut erittäin käyttökelpoiseksi hahmotettaessa sitä, mitä kestävyyspyrkimykset tarkoittavat yksilön ja esteettisen kokemisen kannalta. Miten ajallinen muutos toteutuu kaupungissa ja miten se koetaan?

 

Yhteistyötä ja tiedon jakamista

Ajan suuria ilmiöitä läpileikkaavan tutkimuksen tulokset pitää saada esille, jotta ne saadaan kaikkien hyödyksi. Lehtinen pitää tätä tärkeänä ja onkin panostanut koko uransa ajan monipuolisiin yhteistyöverkostoihin.

– Tutkimustiedon jalkauttamiseen ja ylipäätään kaupunkiestetiikan tunnetuksi tekemiseen on ollut paljon enemmän mielekkäitä reittejä kuin osasin alun perin kuvitellakaan.

Väitöskirjatyön jälkeen Lehtinen työskenteli Arkkitehdit Davidsson Tarkelan kanssa yhteisen tutkimusprojektin parissa. Tarkoituksena oli välittää tietoa kaupunkiestetiikasta arkkitehdeille. Kokemuksesta tuli kuitenkin avoimien keskustelujen myötä paljon vuorovaikutteisempi. Lehtinen kertoo oppineensa valtavasti siitä, miten estetiikasta puhutaan ja miten sitä käsitellään suunnittelutyössä. Tämä mahdollisti uusia näkökulmia omaankin tutkimukseen.

Lehtinen painottaa, että estetiikka ei ole tutkijoiden oma suljettu alue. Arkkitehdit ovat vain yksi esimerkki tahosta, jolla on käytännön kokemusta estetiikasta. Estetiikan avoimen luonteen kunnioittaminen on portti tietoon.

– Estetiikantutkimus on varhaisimpia näkökulmia kokemustietoon. Maailmaa koetaan aistien kautta eli kaupunkiestetiikan kohdalla kaikilla on valideja kokemuksia. Tämän ymmärtäminen antaa lisää omaankin tekemiseen.

Tasaiseen tahtiin tulevat haastattelu-, yhteistyö- ja muut kutsut ovat Lehtiselle tervetulleita. Vinkiksi väitöskirjan tekijöille Lehtinen sanoo, että aina kannattaa pitää melua tutkimuksestaan ja tuoda sitä näkyväksi. Yhteistyö eri tahojen kanssa opettaa myös puhumaan kompleksisista aiheista selkeästi.

– Kiertäminen ja estetiikasta puhuminen on motivoivaa ja tuo mielekkyyttä tutkimuksen tekemiseen. On hieno tunne, kun tulee ymmärretyksi ja saa tutkimuksen todella jalkautumaan.

Oman ulosannin selkiyttämistä ja tutkimustiedon levittämistä Lehtinen harjoittaa myös opetustyössä. Lehtinen haluaa pohjata opetuksensa aina tuoreimman tutkimuksen teemoihin. Estetiikka nostaa esiin ristiriitoja, mikä luo herkullisen asetelman keskustelevaan opetustapaan. Lehtinen muistuttaa mielellään myös ohjaamiaan väitöskirjatutkijoita Helsingin yliopistossa ja Aalto-yliopistossa, että juuri mielipiteiden ristiriidat kielivät estetiikan merkityksestä.

 

Laadukas työ kantaa hedelmää Lahdessa

Lahti on Lehtiselle tuttu paikka erityisesti Kansainvälisen soveltavan estetiikan instituutin (KSEI) ansiosta, jossa hän työskenteli ensin suunnittelijana ja sitten tutkijana.

– Kyseessä oli ainutlaatuinen tilaisuus tutkijalle. Minulla oli rauha seurata omaa visiotani. Asuin pk-seudulla ja vaihtelu kahden eri mittakaavan kaupungin välillä vaikutti positiivisesti omaan ajatteluun. Kenties sen ansiosta olen välttynyt kaupunkitutkimuksessa liialta metropolikeskeisyydeltä.

Lehtinen kertoo KSEI:n Lahdessa järjestämien kansainvälisten kongressien nauttivan suurta arvostusta tutkijoiden piirissä.

– Lahdella on loistava maine kaupunkiympäristöteemoissa. Konferensseihin on sisältynyt paljon varsinaisen ohjelman ulkopuolista toimintaa ja kaupunkikävelyitä Lahdessa ovat tehneet kansainvälistä huippua edustavat tutkijat.

Suomalaisen ympäristöestetiikan perinne ja maine ovat paljolti juuri KSEI:n ansiota. Lehtinen on matkustanut työn merkeissä paljon ja pannut merkille, että lähes kaikkialla joku tuntee jonkun Lahdessa käyneen.

Lehtinen nostaa esille myös urbaania liikkumista tarkastelleen tutkimushankkeen Urban Aesthetics in Motion (UrAMo). Kestävää kaupunkiliikkumista ja mobiiliestetiikkaa sisältäneessä hankkeessa tutkittiin esteettisen kokemuksen ja reittivalintojen yhteyksiä tuottaen samalla Lahden kaupungille arvokasta tietoa siitä, miten kaupunkilaiset kokivat kaupungin eri alueita.

– Lahti on kiinnostava kaupunki juuri UrAMO:n kaltaisten hankkeiden kautta. Ympäristöarvot ovat täällä keskeisiä ja niissä toimitaan edelläkävijänä. Teknologiapuoli on kehittynyt ja ilmapiiri on eteenpäin katsova. Kokonsa puolesta Lahti edustaa eri kaupunkityyppiä kuin Helsinki ja on tärkeää miettiä tulevaisuuden skenaarioita eri näkökulmista.

Tulevaisuudessa Lehtinen haluaisi tuoda filosofista työtä ja käytännöllisiä aloja yhä lähemmäs toisiaan. Hollannissa filosofit tekevät jo yhteistyötä insinöörien kanssa ja Lehtinen toivoo, että Suomen vahvasti insinööripainotteinen teknologiapohdinta saisi lisävärejä ja syvyyttä.