Pian valmistuva väitöskirja avaa yrityksille sosiaalisen vastuun kulmaa kestävyysmurroksessa. Aidosti vastuullisen yrityksen tulee huomioida prosesseissaan myös ihmiset tuotantoketjujen toisessa päässä.
LUT-yliopiston väitöskirjatutkija Anna Härri on tavannut pitkästä aikaa kollegoitaan Lahden yliopistokampuksella. Lahden raikas talvi-ilma ja lähietäisyys luonnonrauhaan tuntuvat poikkeuksellisen hyviltä, sillä takana on pitkä ja raskas Intian-työmatka.
Raskaita reissuja Härri on tehnyt aikaisemminkin. Yksi järkyttävimmistä kokemuksista on vierailu maailman köyhimpiin maihin kuuluvassa Kongon demokraattisessa tasavallassa. Härri todisti omin silmin lasten kaivavan henkensä kaupalla kobolttia pajain käsin kaivoksilla.
Elektroniikkateollisuuteen liittyvä kobolttikauppa on raadollisuudessaan vailla vertaa.
– Herkälle ihmisille nämä matkat vaativat aina erityistä palautumisaikaa. Luonto, liikunta, meditointi ja läheiset ystävät maadoittavat järkyttävien kokemusten jälkeen. Lahti on hyvä paikka kaikkiin näihin, Härri naurahtaa.
Juuri päättynyt työmatka liittyy Härrin väitöskirjaan, jonka on tarkoitus valmistua kuluvan vuoden aikana. Enää yksi artikkeli on kirjoittamatta reilua siirtymää ja kiertotalouden sosiaalisia vaikutuksia tekstiiliteollisuudessa käsittelevään tutkimustyöhön.
Intian-matkalla Härri löysi rentoutumiskeitaan Länsi-Ghatin vuoristosta, joka oli kaukana kaupungin hälystä ja työn paineista.
Härriä kiinnostaa yleisellä tasolla yritysvastuu globaalissa liike-elämässä, mutta juuri tekstiiliteollisuudessa on elektroniikkateollisuuden ohella valtavan paljon tutkimatonta maaperää. Globaalit tuotantoketjut ovat näillä aloilla pitkiä, ja suomalaiskuluttajatkin ovat jatkuvasti tekemisissä monien brändien kanssa.
Väitöskirjassa käsiteltävien teemojen tärkeydestä Härri sai ensimmäiset herätykset jo aivan 2000-luvun alussa. Tuolloin 17-vuotias Härri vietti vuoden vaihto-oppilaana Brasiliassa.
Kansalaisjärjestöjen kautta tutkimusmaailmaan
Härri oli asunut koko elämänsä turvallisessa lintukodossa Salon maaseudulla Kuusjoella. Ero Sao Paolon esikaupunkialueen elämänmenoon ei voinut juuri räikeämpi olla.
– Järkytyin sydänjuuriani myöden silmille hyökkäävästä epäoikeudenmukaisuudesta. Perheeni asui vartioiduilla asuinalueella muurien sisäpuolella. Aivan lähellä muurien toisella puolella sijaitsi slummialue. Palvelijat saapuivat töihin muurien sisään ja poistuivat slummiin työpäivän päätyttyä, Härri muistelee.
Samalla silmäyksellä saattoi nähdä ääretöntä rikkautta ja ääretöntä köyhyyttä.
Vaihto-oppilasvuosi kirkasti Härrille, että hänen missionsa tässä maailmassa olisi globaalin eriarvoisuuden lieventäminen tavalla tai toisella. Hän toivoo, että loppuvuodesta valmistuva väitöskirjatutkimus antaisi uusia eväitä tähän työhön monille toimijoille.
Kongon demokraattisessa tasavallassa asukkaat kertoivat Härrille kaivostoiminnan saastuttaneen heidän vetensä. Kylän lapset saivat oireita vedessä leikkiessään. Kuva: Mari Pasula
Jo ennen väitöskirjatutkimusta Brasiliassa koettu herätys on konkretisoitunut monin tavoin. Helsingin yliopistoon tehty pro gradu -tutkimus käsitteli ihmisten mielikuvia kehitysmaiden köyhyyden syistä, hyväntekeväisyydestä ja eettisestä kuluttamisesta.
Härri pohti gradussaan myös haasteita, joita pinnalliset mielikuvat köyhyydestä voivat tuottaa. Nämä pohdinnat johdattivat työuraa kansalaisjärjestöihin. Härri on toiminut muun muassa Helsingin Reilun kaupan -kannatustyöryhmän puheenjohtajana sekä kouluvierailijana ja kampanjoitsijana Eettisen kaupan puolesta ry:ssä.
Kiertotalous lisää ja vähentää työpaikkoja
Ilmastonmuutos ja ympäristöasiat kiinnostavat tällä hetkellä maailmanlaajuisesti suurinta osaa yrityksiä, poliitikkoja ja myös suurta osaa kuluttajista.
Käynnissä olevassa murroksessa, jossa kaikki kehittävät maailmaa entistä ympäristöystävällisemmäksi on myös vähemmän huomiota saaneita ulottuvuuksia.
Muutokset tekemisen tavoissa heijastuvat kaikkialle yhteiskuntaan joka puolella maapalloa. Härrin väitöskirja käsittelee reilua siirtymää, joka huomioi myös murroksen sosiaaliset vaikutukset.
Muutoksen pitäisi olla reilu luonnon lisäksi myös tasapuolisesti kaikille ihmisille. Siinä riittääkin haastetta.
Esimerkiksi kiertotaloudella ja lisääntyvällä kierrättämisellä on myös negatiivisia sosiaalisia vaikutuksia, vaikka länsimaiselle hyvinvointi-ihmiselle termit näyttäytyvät usein pelkästään positiivisina.
Kolikolla on tälläkin kertaa kaksi puolta.
– Kiertotalouden uudet mahdollisuudet lisäävät työpaikkoja, mutta jostain ne myös vähentävät töitä. Intian ja Bangladeshin kaltaisissa maissa merkittävä osa väestöstä työskentelee tekstiiliteollisuudessa. Kun tilaukset vähenevät, myös työt vähenevät. Ihmisten on hyvin vaikea löytää korvaavia työpaikkoja.
Siinä siis kolikon synkempi puoli, vaikka toinen puoli kiiltääkin kirkkaana.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö kestävyysmurrosta tulisi tehdä. Härrillä ei myöskään ole – ainakaan vielä – valmista vastausta sihen, kuinka tilanne saadaan ratkaistua kaikille osapuolille hyvällä tavalla. Juuri sen takia täytyy tehdä tutkimusta.
Globaali etelä tarvitsee länsimaiden tukea
Härrin ajattelumaailmassa kukaan ei saisi murroksessa menettää liikaa eikä kukaan siitä liiaksi hyötyä. Yhteiskunnan pitäisi pystyä tekemään reiluja siirtoja – meillä ja kauempana.
Kongossa paikalliset huuhtoivat kobolttia käsin. Pitkästä ja fyysisesti raskaasta päivästä he ansaitsivat noin euron päivässä. Kuva: Mari Pasula
Viimeisimmällä Intian-matkalla Härri vieraili intialaisissa vaatetehtaissa ja huomasi, että haaste on akuutti ja suuri. Tehtaiden johtohenkilöt tuskailivat muun muassa sitä, että ympäristöystävällisyyden vaatimukset ovat kovia ja vaativat suuria muutoksia, mutta usein kaikki kustannukset lankeavat tehtaille.
– Vaatebrändien ostajat esittävät heille tärkeät kriteerinsä, joiden tulee täyttyä, mutta läheskään kaikki yritykset eivät ole valmiita maksamaan tuotannosta aiempaa enempää. Kilpailutus on kovaa. Tehtaanjohto oli monessa paikassa hyvin huolissaan vähenevistä tilauksista, kun länsimaissa kannustetaan ostamaan vähemmän uutta, Härri kertoo.
Näissä maissa valtiokaan ei tue muutoksia – ainakaan kovin avokätisesti, joten lisääntyvät kustannukset ja pienenevät tilauskannat ovat ongelmallinen yhtälö. Tehtailla on kuitenkin hyvin tiedossa, että jos he eivät tee asioille mitään, tilaukset loppuvat kokonaan.
Sosiaaliturvan ja säästöjen puuttuessa lopputili jättäisi ihmiset tyhjän päälle. Reilussa siirtymässä pitäisikin pystyä ennakoimaan isoa kuvaa. Yhdessä tehtaiden kanssa pitäisi suunnitella asioita niin, että negatiiviset kehityskulut voitaisiin välttää.
Härri kertoo, että monella tehtaalla tilat olivat yllättävänkin siistit ja työolot vaikuttivat suhteellisen turvallisilta. Edelleen on toki myös parannettavaa. Erityisesti Härri kiinnitti huomiota lämpötiloihin ja kemikaalien käsittelyyn jopa paljain käsin.
– Kuuma höyry yhdistettynä ilmastoinnin puutteeseen teki olon nopeasti tukalaksi. Samalla on mainittava, että yhdessä tehtaassa ilmastointi oli erinomainen. Toki ne tehtaat, jotka olivat valmiit ottamaan tutkijan tutustumiskäynnille, olivat varmasti edistyksellisimmästä päästä. Kurjimmat hikipajat jäivät näkemättä.
Tutkimuksen kulmasta vierailut eivät edustaneet täysin sitä, mitä Härri olisi toivonut. Jos tutkimus olisi saanut sanella ehdot, olisi hän vieraillut todennäköisesti ainakin osittain eri paikoissa. Nyt piti vierailla siellä, mihin vierailulle pääsi.
Härri lähestyi noin 400 intialaistehdasta, mutta pitkän ja sinnikkään kontaktoinnin jälkeen lopulta noin 15 tehdasta otti hänet vastaan.
Paikallisvaikuttajaksi synnyinseuduille
Härri aloitti LUT-yliopiston tutkijana marraskuussa 2019. Tuolloin hän pendelöi aktiivisesti Helsingistä Lahteen monta kertaa viikossa. Korona-aika vei kuitenkin pitkäksi aikaa etätöihin luonnonrauhaan saaristomerelle.
Kun oli aika palata takaisin Helsingin-kotiin, alkoi betoni ahdistaa uudella tavalla. Härri päätti avopuolisonsa kanssa muuttaa tutkijan synnyinseuduille Saloon maaseudun rauhaan. Lahden yliopistokampuksella tulee etäisyyden vuoksi käytyä Härrin omien sanojen mukaan liiankin harvakseltaan, sillä kollegoiden tapaaminen on aina voimauttavaa ja hedelmällistä.
Saaristomeri on tutkijalle tärkein paikka maailmassa. Högsåran kylä on jokakesäinen kohde, jossa käydään purjeveneellä. Jo veneeseen astuminen saa hartiat laskeutumaan ja mielen rennoksi. Kuva: Susanna Lammervo
Lahti on inspiroinut Härriä jo pitkään erityisesti ympäristöasioiden edelläkävijänä, joten suhde kaupunkiin on kilometreistä huolimatta lämmin ja läheinen. Salon kaupunginvaltuutettuna hän kertoo katsovansa Lahtea monessa asiassa hieman ylöspäin.
Vihreiden valtuustoryhmässä vaikuttava Härri on saanut paljon ajatuksia nykyisen kotikuntansa ympäristöasioiden kehittämiseen nimenomaan Lahden esimerkistä.
– Olen itse saanut valtavan hyvät eväät elämään. Koen, että minulla on velvollisuus olla mukana luomassa parempia edellytyksiä myös muille. En koe olevani sydämeltäni poliitikko, mutta kunnallispolitiikassa vaikuttaminen on yksi tapa vähentää omaa ahdistusta maailmantilasta.
teksti: Terhi Kangas kuvat: Anna Härrin kotialbumi
